perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Verkkolehti on kuollut – Rokkizinen toimintaformaatti muuttuu

Joku teistä vielä Rokkizineä seuraavista on ehkä saattanut huomata viimeisten kahden vuoden aikana kokoajan laskevan käyrän meidän julkaisemien juttujen määrässä. Rokkizine on huomannut samalla ajanjaksolla ison tiputuksen lukijoidemme aktiivisuudessa. Mitä tapahtui mennävuosien tiukoille väännöille levyarvosteluissa tai kovalle kritiikille, jossa muistutitte meitä vaikkapa festivaaliraporttien puutteellisuudesta? Voin vastata omaan kysymykseeni teidän puolestanne: evoluutio tapahtui.

Internetkäyttäjien tottumukset ovat muuttuneet voimakkaasti lisääntyvän tarjonnan sekä parempien ja laajemmin koko maailman kattavien nettiyhteyksien myötä kohti tilanne, jossa ihminen haluaa haravoida tietovirrasta vain ne asiat, jotka juuri häntä kiinnostavat. Enää ei jakseta avata tietokoneen käynnistyksen yhteydessä 10 eri internet-sivua, vaan pyritään keräämään kaikki toivottu tieto yhdelle sivustolle, kuten iGoogleen tai Facebookiin.

Vielä vuonna 2008 me onnistuimme usein olemaan ensimmäinen taho joka raportoi vaikkapa jonkin kiinnostavan ulkomaantähden keikasta Suomeen. Saimme siitä palautetta jopa keikkajärjestäjiltä, jotka halusivat saada itse tiedottaa järjestämistään keikoista. Nykyään tuo sama tieto leviää jo ennen verkkolehtiä asiasta kiinnostuneiden ihmisten tietovirtaan asiasta tiedottavien yksityishenkilöiden kautta. Yhden ihmisen facebook-status leviää äkkiä artistin facebook-profiiliin ja sieltä kaikkien tietoon. Tämä sama pätee kaikkiin muihinkin musiikkiuutisiin. Niiden päätyessä lehteen, ne eivät usein enää ole uutisia – enemmänkin vahvistuksia.

Olemme myös onnistuneet julkaisemaan lähes 7-vuotisen historiamme aikana useita artikkeleita, jotka ovat keränneet useita kymmeniä tuhansia silmäpareja. Olimme ja olemme näköjään edelleen oikeastaan ainoa lehti, joka on haastatellut vuonna 2007 kovassa nosteella ollutta Julma Henriä. Tuo juttu keräsi useita kymmeniä tuhansia lukijoita. Tänä vuonna tehty juttu The Dwyerssista on ainoita laatuaan, vaikka bändi on kiistatta kovassa nosteessa. Valitettavasti tällaisten tarinoiden prosentuaalinen osuus vuosittaisista jutuista on hävittävän pieni. Useat haastattelut on tehty levy-yhtiöiden pyynnöstä, hyvin onnistuneen promokamppiksen johdosta tai artistin Suomen keikkaan liittyen – samoista syistä jutun ovat tehneet myös useat muut media verkossa ja paperilla. Siihenhän artistin tai keikan tiedottaja pyrkii - mahdollisimman laajaan peittoon verkossa.

Tuollaiset artikkelit peruskysymyksillä eivät oikeasti kiinnosta ketään. Ei edes niiden kirjoittajaa. Musiikkia, artisteja, haastatteluja ja niiden tekijöitä on vaan nykyään aivan liikaa. On todella vaikeaa saada ihminen pysymään yhdellä internet-sivulla edes 10 sekuntia. On myös vaikea saada musiikin parissa toimiva ihminen kuuntelemaan uutta artistia edes 10 sekuntia. Perseestä? Kyllä. Realismia? Kyllä.

Verkkolehti on tänä päivänä poikkeuksetta harrastustoimintaa. Digitaalisen mainoksen tulot ovat naurettavan pieniä verrattuna paperimainokseen, vaikka hyöty on useilla mittareille huomattavasti suurempi. Harrastustoiminta vaatii intoa - oli kyseessä sitten urheilu, musiikin tekeminen tai musiikkilehden toimitus. Oltiin nuoria poikia kun aloitettiin tämä homma. Pekka ei ollut edes täysi-ikäinen. Silloin oli hyvää aikaa näppäillä uutisia ja kuunnella uutta musiikkia päivittäin. Koitapa samaa päiväduunin ja muiden harrastusten lomassa.

Kuten tekstin sävystä on varmasti jo käynyt kaikille selväksi, Rokkizinen jatkaminen tässä muodossa ei tule kyseeseen, koska emme enää saa tästä mitään vastineeksi. Enkä viittaa nyt rahaan tai materiaaliseen hyötyyn, mikä tietysti näin 2000-luvulla tulee ihmisellä ensimmäisenä mieleen. Sillä ei ole koskaan ollut meille erityisen suurta merkitystä. Olemme pyrkineet aina nollatulokseen ja käyttäneet kaikki mahdolliset tulot lehden kehittämiseen tai musiikin rikastamiseen esimerkiksi keikkoja järjestämällä. On toki totta, että monille meistä verkkolehtien toimittajista iso palkinto tehdystä työstä olivat ne omaan hyllyyn päätyneet CD-levyt tai ilmaiseksi koetut keikat. Harmi vaan, että CD-levyt ovat kokeneet inflaation, levy-yhtiöt toimittavat entistä enemmän digitaalisia promoja ja hyviä, meidän genren keikkoja on Suomessa kymmenenkertainen määrä vuoteen 2005 verrattuna. Tuntuu jopa hieman painostavalta, että niihin kaikkiin olisi syytä ehtiä, kun vielä muutama vuosi takaperin jokaista keikkaa odotti kuin nousevaa aurinkoa.

Materia on silti vain toissijainen syy motivaation hiipumiseen. Väitän, että ainakin allekirjoittaneelle ja Pekalle, vielä tärkeämpää on ollut henkinen pääoma, jota kehittämällä tätä projektia puskettiin eteenpäin menneet vuodet. Aivan samalla tavalla, kun urheilija urheilee kehittääkseen itseään tai tehdäkseen maaleja, me halusimme oppia uusia asioita musiikista, tutustua ihmisiin ja tehdä maaleja eli hyviä juttuja niistä kiinnostuneille lukijoille.

Maaleja aiomme tehdä jatkossakin, mutta täysin omilla ehdoillamme. Standardihaastattelun tai mitäänsanomattoman bändin arvostelun sijaan tulevaisuudessa toimintamme perustuu enemmän blogi-tyyppiseen ulosantiin, jossa jaamme omia näkemyksiämme musiikkibisneksen tuoreista ilmiöistä – olivat ne sitten bändejä, levyjä, uusia tuoteformaatteja, ihmisiä tai käytösmalleja. Rokkizine ei kuole, mutta toimintaformaatti muuttuu.

Internetin kehitystä ei voida tai haluta pysäyttää. Mieluummin hyppäämme kelkkaan ja etenemme sen nykyvaatimusten mukaisesti.

Uusiin haasteisiin hyökäten,
Rokkizinen ex-pojat, Ailamo & Pessi


HUOM! Arvoisa yhteistyökumppani, musabisneksessä toimiva ystävä tai pikkubändin solisti: Tämä artikkeli tarkoittaa siis sitä, että uusia levyjä, haastattelupyyntöjä tai mainostustiedusteluja ei kannata enää meille lähettää. Jatkossa teemme juttumme puhtaasti kustannuksetta DIY-formaatissa.

10 kommenttia:

  1. Kuvaavaa tälle koko tilanteelle on se, että itse luin tästä Rokkizinen sivujen päivittymisestä omasta Facebook-feedistäni, kun eräs henkilö linkitti sinne tämän yllä olevan uutisen, vaikka ei oltu vielä itse tietoisia uutisen olevan julkista tietoa :) Uutiset on kuolleet. Enää on olemassa ainoastaan vanhentuneita uutisia.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän tää tavallaan aika pirusti harmittaa. Lähes 10 vuotta on omalla kohdalla menny tän "brändin" luomiseen ja nyt se on enemmän tai vähemmän omalta osalta ohi. Tuhansien semi-mielenkiintoisten uutisten postaaminen ei vaan oo se juttu, mihin nykyään päivästä haluais käyttää sen oman aikansa. Varsinkin kun jengi repii samat uutiset jo itse monesta paikasta. Koita siinä nyt sitten perustella miks jossain hcsanomissa on julkastu sama roina jo 2 päivää sitten, kun ite on painanu oikeeta ihmisten duunia aamusta iltaan.

    No eipä tää nyt kokonaan munkaan osalta ohi ole. Varmasti postailen jotain juttuja vielä Nikon luotsaamaan Zine-blogiin, mutta sen lisäksi laitan pika puoliin oman saitin pystyyn, joka tulee jatkamaan hieman henkilökohtaisemmalla linjalla. Turhat paskat siis pois.

    Kiitti kaikille!

    VastaaPoista
  3. Ennen painettua/kirjoitettua sanaa uutiset kulkivat ihmiselta toiselle suullisena tietona. Twitterin, facebookin yms seurauksena ollaan tultu lähes "full circle" jolloin uutisia toimittavat taas yksityiset henkilöt toisilleen. Rokkizinen puolesta tämä harmittaa sikäli, että tykkäsin lukea perinteistä nettizineformaattia ja pidän myös perinteisestä paperilehdestä enemmän kuin netistä lukemisesta. Toisaalta arvostan, ettei Rokkizine jää hakkaamaan päätään puuhun kuten valtaosa mediasta. Uutisointi käy suurta muutosta läpi ja nähtäväksi jää vakiinnuttaako mikään formaatti enää asemaansa siten kuten sanomalehdet (jotka ovat olleet syöksykierteessä 1920-luvulta alkaen kun radiot saapuivat tavallisten tallaajien koteihin). Nykyuutisoinnissa on ongelmallista luotettavuus (blogeilla ei toistaiseksi ole luotettavuutta sitä vähäänkään mitä sanomalehdillä). Mistä saadaan se viimeinen "totuus" ja varmistus uutiselle tai huhulle. Neutraalia informaatiota kun ei ole. Rokkzine nautti ainakin minun luottamustani monen vuoden ajan. Nettizine (perinteinen internet sivusto) ehkä mielletään blogia luotettavammaksi ja mielipide neutraalimmaksi, mutta jos samat tekijät pysyvät blogin taustajoukoissa ehkäpä vanhayleisö seuraa tänne ja kokevat tämän formaatin ihan yhtä asialliseksi kuin vanhankin.

    VastaaPoista
  4. R.I.P.

    Täytyy sanoa, että alusta asti Rokkizineä seuranneena harmittaa sen poistuminen keskuudestamme. Mun mielestä Suomen mittakaavassa kyseinen sivusto oli tosi hienosti toteutettu ja tarjosi lähes aina mielenkiintosia (ja hyviä) haastatteluja ja levyarvioita. Ite kyllä tsekkasin Rokkizinen Facebookin ym. lisäksi aina kun koneen avasin, joten nyt elämässäni taitaa olla tyhjiö(?) :D

    Kiitokset kuluneista vuosista!

    VastaaPoista
  5. tyhjentävä artikkeli. itsekin olen seurannut lähes päivittäin uusia juttuja. totta kyllä, joskus rokkizinestä bongasi sen uutispommin ensimmäisenä, kun nykyään sama tiedotus löytyy useastakin eri paikasta. pitäkäähän jatkossakin lippu korkealla - mitä ikinä sitten keksittekään!

    VastaaPoista
  6. Tottahan tuo kaikki on. Mut henkilökohtasesti ainakin odotan innolla tota blogia!!

    VastaaPoista
  7. Kommenttia aiheesta: http://piparnakkeli.wordpress.com/2010/10/20/rokkizine-is-dead-long-live-rokkizine/

    VastaaPoista
  8. Niinku tuolla aiemmin jo huutelin, niin itse siis pidän jatkossa omaa "henkilökohtaista" blogia/zineä, jolta on turha odottaa niitä tusinauutisia ja turhia levyarvosteluja.

    http://www.tristesse.fi/

    Tristesse.fi _esittelee_ hyviä (hardcore,punk,ysäriemo,post-rock) levyjä mp3-maistiaisten kera ja tarjoaa yleisellä puolella mun mielestä mielenkiintoisia postauksia/videoita, liitty ne sitten mihin tahansa. Kannattaa kurkata ja jos diggaatte, niin diggaatte!

    Sieltä ny löytyy jotain mun rokkizineen tekemiä juttuja ja sitte uusina mm. Strike Anywheren haastis ja uusia levyjä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Rokkizinelle näistä vuosista! Hieno lehti. Toivottavasti Tristessestä tulee vielä hienompi! :)

    Koskiniemen Henkka

    VastaaPoista