Ainoa asia, joka tuntuu olevan kaikilla tiedossa The Dwyerssista, on sen jonkin asteinen yhteys jo pidemmän aikaa suosiota punk-piireissä nauttineeseen The Heartburns -yhtyeeseen. Myös kotikaupunki Turku mainitaan useissa arvosteluissa, mutta siinäpä se.
Totuus on siis yksiselitteisesti se, että The Dwyersia vuonna 2007 perustamassa olleet Anttoni, Järppä ja Doni soittivat aikaisemmin The Heartburnssissä. Itse asiassa tuolla kokoonpanolla The Heartburns äänitti debyytti- ja nimikkoalbuminsa joskus vuonna 2005. Levy julkaistiin vuonna 2006 Fullhouse Recordsin johdosta ja tässä vaiheessa Heartburnsin nokkamies Teemu oli jo ehtinyt vaihtaa kaupunkia Turusta Helsinkiin ja samalla bändin ympärillään. The Heartburns jatkoi toimintaansa uudella kokoonpanolla Helsingissä ja sen entiset soittajat, siis nykyiset The Dwyerssit, jäivät kotikaupunkiinsa toimettomiksi.
Sen jälkeen Anttoni tapasi Eemelin yhteisen työpaikan röökihuoneessa ja pyysi soittohommiin mukaan. Ennen The Dwyerssin perustamista, Anttoni, Eemeli ja Järppä soittivat mm. Hellhound Frenzyssä, jonka joku saattaa muistaa juuri vuosilta 2005-2007. Sittemmin tuossa Turku-Heartburnssissä kitaraa soitellut Doni pyysi vanhat soittokaverinsa treenikämpälle soittelemaan porukan vanhoja punk-suosikkeja kuten Descendentsiä ja siitä se The Dwyerssin tarina sitten oikeastaan vasta alkaakin.
Vaikka aihe on The Dwyerssin näkökulmasta jo varsin turhauttava, tuo yhteinen historia The Heartburnssin kanssa kuuluu jossain määrin luonnollisesti edelleen The Dwyersin nykymusiikissa. Eemeli kertoo hyvän vertailuesimerkin New Yorkista, jossa vaikkapa Velvet Underground, Loui Reed, David Bowie ja Iggy Pop kaikki liittyivät toistensa uraan ja soundiin jollain tapaa. He kuuntelivat samankaltaista musiikkia ja imivät samoja vaikutteita. Ei siis ole mikään yllätys, että Dwyerssiä varsin usein halutaan verrata Heartburnssiin. Toisaalta Dwyersin näkyvin ja kuuluvin kasvo, Eemeli, ei ole koskaan soittanut tai ollut missään yhteyksissä Heartburnssiin.
Haastattelutilanteesta entistä herkullisemman teki se seikka, että tällä Töminan keikalla ulkomailla ollutta Dwyers-kitaristi Mirkoa paikkasi juuri muun muassa The Heartburnssistä tuttu Lasse, joka oli myös haastattelutilanteessa mukana. Lasse löytääkin oman bändinsä ja Dweyrssin kappeleista selkeistä eroavaisuuksia kuten laulun käyttö: ”Dwyersin kappaleet perustuvat aina kahden lead-laulajan käyttöön, joka tuo niihin aina omanlaisensa sovituksen ja rakenteen. Tietysti asenne ja soundit ovat samankaltaisen historian vuoksi vastaavia.”
Siinä se nyt on. The Dwyersin suhde The Heartburnssiin melko yksiselitteisesti. Eiköhän jätetä kysymykset tästä aiheesta jatkossa esittämättä?
RÖÖKIKOPISTA ROKKIHOMMIIN
Sitten asiaan. The Dwyers nimi on peräisin sieltä samasta röökihuoneesta, jossa Eemeli ja Anttoni tapasivat. Dwyer-teksti löytyi siis työpaikalta ja punk-hengessä perään lisättiin vain s-liite ja nimi oli kunnossa. Genre valikoitui bändille varsin luonnollisesti.. Vaikka Eemelin soittohistoriasta löytyy myös progea ja bluesia, toimivat hänen mukaansa Anttoni ja Järppä pitkän linjan punk-miehinä hyvinä suodattimina, jos Eemeli on joskus yrittänyt tuoda treeneihin jotain liian monimutkaista. Viidestätuhannesta ideasta valitaan ainoastaan parhaat käyttöön yhteisvoimin. Bändi ei oikeastaan koskaan ole luokitellut itseään mihinkään selkeään lokeroon, vaikka kuulijat ja media sen toki ovatkin tehneet. Ajatuksena oli vaan soittaa nopeita ja rehellisiä biisejä, joissa on munaa. Ei biisien tekeminen ole mitään rakettitiedettä, vaikka siihenkin bändin alkuperäisellä kokoonpanolla olisi ollut jotain lahjoja – alkuperäinen kitaristi Doni nimittäin jätti bändin pari vuotta sitten ja lähti ulkomaille ainakin tarinan mukaan ”jonkin sortin raketinrakennus projektiin”. Tilalle napattiin mm. Kakkahätä-77:stä tuttu Mirko, joka täytti paikan vaatimukset: osasi soittaa kitaraa ja laulaa.
Vaikka bändi näyttäytyy lavalla nelimiehisenä, voidaan yhtyeestä oikeastaan puhua viisikkona, sillä kappaleiden lyriikoiden luomisprosessissa isona apuna Eemelille on bändin toiminnassa muutenkin vahvasti mukana oleva Aksu. Nykypäivänä harvalla yhtyeellä tällaista erillistä tekstinkirjoittaja-apua tapaakaan. Teksteissä ei haluta olla mitenkään poliittisia tai muutenkaan liian syvällisiä. Niihin käytetään paljon aikaa ja voimia, mutta päällimmäisenä tarkoituksena on saada kappaleeseen hyvin osuvat ja sointuvat sanoitukset, eikä toimivien tarinoiden merkitystä väheksytä. Varsinkin Eemelistä sanoitusten tärkeys huokuu ja mies kertoo sanoitusprosessista innoissaan.
Ensimmäisen demonsa Dweyrs teki Eemelin mukaan ilman isompaan itseluottamusta omaan toimintaansa. Biisit laitettiin nettiin kavereiden kuunneltavaksi ja yllättäen Psychedelica Recordsin Meistamo otti ukkoihin yhteyttä ja halusi julkaista biisit seiskatuumaisena – sellaisenaan.
Hyvä vastaanotto tuli koko porukalle isona yllätyksenä ja seiskan julkaisun jälkeen keikkaa alkoi ilmestyä ympäri Suomea. Punk-piirit ottivat bändin hyvin vastaan ja Eemeli haluaakin antaa osan kiitoksesta juuri tuolle porukalle, joka vuoden jokaisena viikonloppuna järjestää kekkereitä ympäri Suomen piittaamatta juurikaan rahasta, vaan pääpainona on hyvä meininki ja ystävien näkeminen.
Seuraavana tavoitteena bändillä on kakkosalbumin teko. Sitä odotellaan ainakin Zinen toimituksessa vesi kielellä.
Kiitos.
Myspace.com/thedwyersmusic/
