perjantaina, elokuuta 28, 2009

The Baseballs - nerokasta paskaa!

The Baseballs on kirjaimellisesti nerokasta paskaa! Syksyn mittaan tuon saksalaisartistin nimi on osunut silmiini hehkutuksen merkeissä niin useissa eri yhteisöpalveluissa (xxx joined the group The Baseballs) kuin sittemmin myös valtakunnallisessa televisiossa mainoksen muodossa. Tämä se on sitä koko kansan musiikkia! Ja nyt tarkoitan todella kirjaimellisesti KOKO KANSAN: siinä missä vaikkapa "koko kansan" Lauri Tähkää voivat kuunnella vain tietynlaiset ihmiset, on The Baseballs hyväksytty niin juppien, hippien kuin punkkareidenkin keskuudessa.

Miksi? Koska bändi tekee, ainakin paperilla, niin perinnetietoista, ajatonta ja katu-uskottavaa musiikkia - siis rockabillyä! Tästä mustavalkofilmien ja rasvatötteröiden ilotulituksesta sokaistuneet eivät ole huomanneet, että itse musiikkihan edelleen sitä samaa skeneurpojen dissaamaan "paskaa", jota ei alkuperäisesittäjän (Rihanna, Pussycat Dolls) esittämänä kukaan kehtaa myöntää kuuntelevansa. Siispä kysynkin, muuttuuko sävellys, jos sen pukee uusiin vaatteisiin? Tai miksei vielä suurempia linjoja vedellen: muuttuuko ihminen sisältä, jos ulkokuoren päivittään kokonaan?

The Baseballs antaa kaikille tasapuolisen mahdollisuuden kuunnella koko kansan hittibiisejä. Nerokasta! Itsekin myönnän pitäneeni tuosta Rihanna-versioinnista heti keväällä, kun sen ensimmäistä kertaa näin, mutta en silti uskonut bändistä leivottavan näin isoa juttua. Nykymusiikkimaailmassa tällaiset kierrätysbändit vaan taitavat olla niitä helpoimpia läpilyötäviä, kun kappaleet ovat jo entuudestaan tuttuja: senkun myydään samat biisit uudella sovituksella ja vieläpä uudelle asiakasryhmälle. Kuinka pitkää elinkaarta voimme odottaa tällaiselle tuotteelle? Kyseessähän on tavallaan aikuisten ihmisten mukamas katu-uskottava versio Smurffilevystä.

Jos oma suosikkiyhtyeesi versioisi Pussycat Dollsseja, olisitko innoissasi vai pettynyt?

Niko Ailamo has not joined the group The Baseballs.